HIHS-kertaus ja hienot kouluhepat

Viime viikko meni suoranaisesti lomaillessa, enkä sen vuoksi edistynyt edes päivittämään teille HIHS-kuulumisia. Koko reissu meni kyllä jopa odotuksia paremmin, sillä edellisellä viikolla meillä oli vielä pieni kriisi satulan ilmeisesti oltua jotenkin vioittunut. Tämän seurauksena otin vielä vähän johdetolppaosumaa sunnuntain kilpailuissa, ja näinollen jäähallille lähtö aiheutti hieman ristiriitaisia tuntemuksia.

14796165_10209177311367195_1543577480_o

Kuva © Satu Pirinen

Helmi kuitenkin oli todella keskittynyt ja kiltti kisapaikalla, ja toimi hienosti molempina päivinä niin verryttelyssä kuin radallakin. Ensimmäisenä päivänä mukaan tarttui pienellä hipaisulla puomi ensimmäisellä vaiheella sarjan B-osasta, mutta muuten rata oli oikein kiva, joskin hieman jännittynyt. Sama pieni jännittyneisyys näkyi myös toisen päivän radalla, jossa tulos oli kuitenkin kiva nollarata, ja kolmanteen sijaan oikeuttava aika.

14798851_10209166263531006_1194285292_n

Kuva © Vaasan Urheilukuvaus

Helmi kääntyi tosi kivasti kaikki kaarteet radasta, mutta valitettavasti hieman kuumuva laukka jäi hieman turhan paljon paikalleen pitkillä linjoilla, ja sen vuoksi aika ei luokkavoittoon riittänyt, ja paikka finaaliin jäi saamatta. Lisäksi hypyt olivat tavallista kulmikkaampia, mikä tapahtuu helposti kun molempia hiukan jännittää. Itse olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että hevonen suoritti omalla innokkaalla asenteellaan, ja sai myös rusetin siitä hyvästä meidän viimeiseltä yhteiseltä radalta. Helmi siis pakattiin jäähallilla jo autoon lähtemään kohti uutta kotia, jossa se pääsee opettamaan ihanaa tyttöä hiukan isommille esteradoille. Olen kyllä tyytyväinen että tuo kultainen tamma pääsee arvoisensa huomion kohteeksi tekemään sitä mistä se tykkää, vaikka ikävä on toki ollut kova <3

14608776_10209152673871273_5334010510327282747_o

 

Tämän suuremman kisarupeaman lisäksi pääsin myös hieman kouluratsastuksen makuun, kun ratsastin tallin hevosilla pari rataa omissa 1-tason koulukisoissa. Ressu kävi heC-tason ringissä, ja uusi ystävämme Ruu, jonka kanssa olen viimeksi ollut radalla Flyingessä heinäkuussa, kävi heB K.N. Special luokassa. Molemmat ottivat luokistaan hienosti ykkössijat, vaikka parantamisen varaa jäi molemmista radoista. Pipana on nyt harjoitellut vähän huolellisemmin perustyötä sileällä, eikä sen vuoksi startannut koulukisoissa ollenkaan. Pipanan treeneistä voisin kertoa lisää vaikka seuraavassa postauksessa.

img_4854 img_5039

Ylemmät kuvat © Kitta Luukkanen

14858574_1246461992040638_1457458082_o 14895452_1246462025373968_56729740_o

Viimeiset kuvat © Janna Puurunen

Valmennusrupeama

14689182_10208978583559363_1880281181_o

Viime viikolla käytin melko lailla aikaa omaan valmentautumiseeni, ja suunnistin jopa kahdesti viikon aikana Kotkaan, Saksalan Ratsastuskeskukseen. Ensin oli vuorossa kaksipäiväiset Piia Pantsun estevalmennukset, joissa mukana oli Pipana ja Helmi.

Helmin kanssa hypittiin vain keskiviikkona, ja sen kanssa hommat sujui ihan mukavasti, vaikka ajoittain hieman villisti. Sen suhteen fiilikset ovat hyvät, ja tänä viikonloppuna tamma starttaa Kuvansissa kakkosissa yhden pikkuluokan Horse Show’n alle. Pipana sen sijaan vaikutti vähän tyytymättömältä työntekoon vielä ennen valmennuksia, ja sen vuoksi se on nyt vietellyt vähän puolittaista vapaata työmotivaation kasvattamiseksi. Valmennukset se pelasi kuitenkin hienosti, ja sai Piialta paljon kehuja! Saatiin tosi hyviä neuvoja sen pohkeen eteen ratsastamiseen, ja tämä auttaa taas minua muodostamaan sopivaa linjaa sen kouluttamiseen, jotta siitä kasvaa minulle hieno ja kiltti kilpahevonen.

wp-1476262824853.jpeg wp-1476262828785.jpeg

Viikonloppuna vuorossa oli kaksi päivää kouluratsastusta Håkan Wahlmanin silmien alla myyntiheppa Ressun kanssa. Saatiin molemmat paljon hyvää oppia päähän, ja nyt uskon saavani tästä hevosesta vielä enemmän irti kotona ja mahdollisissa kilpailuissa myöhemmin. Harjoiteltiin erityisesti vastalaukkaa ja suoristamista, jotta itse löydän vartaloni keskilinjan kohdilleen kaarteen mukaan, sekä oikeanlaisen tuntuman ulko- ja sisäohjan välille. Ei siis missään nimessä turha reissu tämäkään, vaikka kyllähän tuo neljän tunnin ajomatka neljästi viikkoon aika hurjaa hommaa on!

Tänä viikonloppuna valmentaudutaan kotitallilla Pauliinan avustuksella, ja starttaillaan Helmin ja Ryökäleen hevosten kanssa Kuvansin kakkosissa. Hommia siis riittää vielä ennen ensi viikon Horse Show’ta, ja sen jälkeen alkavaa syyslomaa.

Valmennusviikko

Tällä viikolla olen ottanut oikein urakalla aikaa omalle valmentautumiselle,  joka melko usein jää omien valmennustöiden ja opiskelun varjoon. Tunne valmennuksesta on tässä vaiheessa hyvin innostunut, sillä luvassa on uusien valmentajien lisäksi myös uusien hevosystävien kanssa treenaamista. Kaikki tämän viikon valmennukset järjestetään Saksalan Ratsastuskeskuksessa, Kotkassa. Meiltä päin ajomatkaa kertyy siis melkoisen paljon yhdelle viikolle, mutta minulla on lukuisia intressejä ajaa näinkin kauas valmennukseen. Ensinnäkin pääsen samalla vierailemaan sukulaisteni luona, jotka asuvat lähellä tallia, ja toisekseen olen saanut Saksalassa todella hyvää palvelua, ja siellä on mielettömän kivat puitteet treenata. Näinollen reissusta tulee usein myös enemmän tai vähemmän lomamatka!

Helmi pääsi jälleen karvoistaan, kun se oli ehtinyt jo kohtalaisen turkin kasvattaa näin kylmempien kelien alkaessa. 

Vanhat tuttavat Helmi ja Pipana lähtevät mukaan estevalmennukseen huomiseksi ja ylihuomiseksi, joista Helmi kuitenkin urheilee vain jälkimmäisenä päivänä. Päästään molempien kanssa ensimmäistä kertaa Piia Pantsun oppiin. Itse olen pari kertaa ollut Piian treenejä seuraamassa, ja olenkin  nyt itse innolla lähdössä mukaan treenaamaan,  kun siihen mahdollisuus tarjoutui! 

Pipanan oli alun perin tarkoitus lähteä mukaan sekä este- että koulutreeneihin, mutta se oli viime viikon lopulla jotenkin tosi pahan tuulinen, ja siksi epäilen sen kaipaavan vähän lomaa. Näinollen se tulee mukaan vaan estetreeneihin, jotka ovat sille hyödyllisiä ja yleensä myös mukavia, ja saa sen jälkeen vähän palautua ja huilia. Se on nyt mennyt kyllä paljon eteenpäin ja kehittynyt myös lihaksistoltaan paljon, ja on näinollen tärkeää huomioida jos sitä alkaa selvästi kyllästyttää ja riepoa enempi työnteko. Se on kuitenkin aivan lapsi vielä.

Tästä johtuen Håkan Wahlmanin koulutreeneihin viikonlopuksi lähtee mukaan vain myyntiheppa Ressu, joka onkin tämän lajin asiantuntija, ja siksi olen melko innoissani päästessäni sen kanssa treenaamaan ihan vieraaseen paikkaan. Saa nähdä kuinka meille käy. Myyntihepat ovat nyt pikkuhiljaa vaihdelleet aika hyvin omistajia, ja näin ollen myös omat tulevaisuudensuunnitelmat alkavat selviytyä. HIHSin jälkeen treenit jatkuvat Pipanan ja asiakashevosten kanssa, ja aikaa näyttäisi tällöin jäävän myös muille hommille ja omalle treenaamiselle. Toisaalta haikeaa, toisaalta ihan innostavaa. Yksi myyntihevonen jäi onnekseni asiakaspiiriini, ja treenit sen kanssa jatkuvat ainakin toistaiseksi, joskin eri kuskin alla. Kaikki hyvin sillä saralla siis, nyt vain toivotaan että ystävällinen Ressu-hevonen löytää myös oman uuden ihmisen!

Aluemestaruudet 2016

wp-1474535772976.jpeg

Viime viikonlopun kisoihin lähdin oikeastaan vähän sekavin ajatuksin, tämä osin siksi että edelliset kisat menivät niin mukavasti. Toinen fiiliksiä sekoittava tekijä oli se, että kaikki kisoihin lähtevät hevoset olivat treeneissä viikolla kohtalaisen huonoja. Tai ei ehkä Helmi, se vaan ei ollut varsinaisesti parhaimmillaan. Nuorukaiset sen sijaan esittelivät kaikkea sellaista, mihin en ollut yhtään varautunut, enkä näinollen uskaltanut odottaa koko kilpailuilta mitään.

Kisoihin lähtiessä hämmästyin hieman Pipanan mielentilaa, se kun on melko vähän elämässään missään kiertänyt. Kun aamuviideltä menin hakemaan sitä tarhasta sisälle syömään, oli se ihan innoissaan, että nyt me lähdetään johonkin. Se oli koko reissun jotenkin tosi tärkeänä, vaikka lastaaminen on toistaiseksi melko hidasta. Mutta tärkeintä että se pysyy lastauksessa rauhallisena, ja menee koppiin aina hetken töllisteltyään.

Kisapaikalla sama meininki jatkui, ja aikaisemmin tällä kaudella Joensuussa nähty pörhistely ja egoilu oli tiessään, ja tilalla oli innokas, mutta kuuliainen kilpahevosen alku. Verryttelytilanne aiheuttaa vielä aika ajoin haasteita, sillä lapsihevonen jännittää vähän ohitse suihkivia kanssakilpailijoita, mutta täytyy tulevaisuudessa varautua punaisella rusetilla näihin verryttelytilanteisiin.

Ensimmäinen rata oli simppeli ja koostui muuria lukuunottamatta täysin puomiesteistä. Sherpan kohdalla en muuria suuremmin jännittänyt, sillä se toimii niin fiksusti kaikennäköisten esteiden kanssa. Pipanalta sen sijaan odotin, että se todennäköisesti pysähtyy sitä tuijottamaan, niinkuin meille sitten radalla kävikin. Pysyin kuitenkin aiemmin tekemässäni suunnitelmassa, ja peruutin hevosta vaan kymmenisen metriä kauemmas esteestä, ja lähdin siitä uudelleen estettä kohti. Olen kokenut tämän helpommaksi tavaksi saada nuorukainen esteestä yli, jos se jää sitä tuijottamaan. Jostain syystä en saa yhtä luontevasti voltilta ratsastettua estettä kohti rohkeasti, jään ehkä liikaa passailemaan ponnistuspaikkaa tai jotain, kun pitäisi vaan ratsastaa rohkeasti kohti estettä. Toisella kerralla päästiin siis tästä esteestä yli, ja tuloksena Pipanalle 4vp, ja Sherpa teki oikein sievän nollaradan.

Toiselle radalle koin vähän tylsänä sen, että kaikilla 90cm mestaruusluokilla oli sama rata. Aiemmin on ollut osaavien ratamestareiden kanssa puhetta siitä, että tämä ei varsinaisesti ole järkevää, sillä poneille ja nuorille hevosille ei ole kauhean kehittävää piirtää samaa rataa. Mutta eipä siinä, ei näiden nuorten kanssa tullut kuitenkaan mitalijahdissa varsinaisesti oltua, kun kyseessä kuitenkin oli virhepisteet ja aika arvostelu uusinnasta. Molemmat nuoret ovat vielä niin kokemattomia kilpailijoita, että niiden kanssa aikaratsastus on ehdottomasti vasta  pidemmällä tulevaisuudessa tapahtuvia juttuja. Varsinkin kun pipanahevosen ohjaustehostin on edelleen pahasti hukassa, jokseenkin vähemmän kuin edellisissä karkeloissa.

Omalta osaltani suurin stressi nuorten radalle lähtiessä oli 2-3 esteiden suhtautettu linja, jonka ensimmäinen osa oli muuri, ja toinen oli valkoisilla kaaritäytteillä varustettu okseri. Pipanan osalta laskin siis rehellisesti metrejä, joita ehdin ratsastaa ennen kuin tulee ongelmia. Päätin kuitenkin ratsastaa vaan päättäväisesti ja tehdä parhaani, eihän siinä muutakaan enää voinut. Pipana kuitenkin hyppäsi radalla molemmat esteet ensi yrittämällä, eikä varsinaisesti edes katsonut niitä. Tämän jälkeen olin vähän äimänä ja mietin muistinko edes opetella loppurataa, ja että mihinhän tässä pitää mennä. Pikkuhevonen tuli sitten lopulta hienosti nollilla maaliin ja lunasti paikan uusintaan! Ihan huikea fiilis radan jälkeen, ja eikun seuraavan selkään samalle baanalle uudestaan.

Sherpa reppana ei ollut eläessään 90cm edes startannut, mutta selvitti todella urheasti vähän väsyneenäkin radan nollilla maaliin! Kahden hiukan korotetun uusinnan jälkeen sain todeta nuorukaisten ottaneen ainoastaan Sherpalle uusinnassa sattuneen yhden puomin. Aivan mieletön olo, kun nuorista kasvaa ihan oikeita kilpahevosia, ja ne tekevät ihan sata lasissa hommia ratojen aikana! Tätä fiilistä toki lisää sekin, että edellisen kerran kun Pipana oli muualla kisoissa en päässyt yhtään rataa maaliin ja toisella vielä putosin.. ;)

Kuuden radan jälkeen väsymys hiukan laski tätä hypetyksen määrää, ja väli ennen Helmin luokkia meni paljolti tyttöjä valmentaessa. Helmin radat olivat ihan hyviä, varsinkin kymppi, jossa tuli vain yksi puomi sen jäädessä sarjan B-osalla vähän matalaksi ja pitkäksi. 115 cm oli myös ihan hyvä, toinen puomi oli vähän läheltä okserin etupuomi, ja toinen oli vähän yhteinen hahmotusvirhe lankulle, jonne tein kauhean paikkavirheen. Hevonen kuitenkin suoritti mielettömän kivalla fiiliksellä ja teki ihan hyvää duunia radalla keskittyen.

wp-1474535769083.jpeg

Ei siis yhtään sijaa, ei yhtään mitalia, mutta aivan mieletön fiilis! Vähän turhan rankaksihan tuo tuollainen päivä minulla vielä menee, mutta pikkuhiljaa näihin 8 radan pitkiin kisapäiviinkin tottuu. On kyllä siistiä että minulle annetaan näin hienoja hevosia käyttöön, ja ihan niinkuin tuntuu hyvältä oman hevosen eteenpäin meneminen, niin on vielä hienompaa huomata että voi auttaa muita heidän hevostensa kanssa. Nyt suuntaankin viikonloppulomalle keräämään yhä lisää intoa työntekoon, voi olla että kolmen päivän kylpyläloman jälkeen on vähän jo ikävä tallille ja töihin!

 

Kilvanajot (menneet ja tulevat)

Viime viikonloppuna kisailtiin kotitallilla ihan urakalla, kun starttasin kakkostason kilpailuissa seitsemän starttia neljällä hevosella. Nämä startit oli vielä mukavasti jaettu pitkin päivää niin, että starttasin joka luokassa yhden hevosen, lukuunottamatta 90cm, jossa mukana oli kaksi heppaa. Ratamestari Kirsi Myller oli tehnyt todella mukavat radat, jotka koostuivat pääasiassa pitkistä kaarevista teistä, sekä isommissa luokissa parista suorasta linjasta. Mukana oli myös trippeli, joka on mielestäni vähän turhan vähän käytetty este pienemmissä kilpailuissa.

Toki toiset hevoset voivat trippelistä kauhistua. Tämä komiikkapläjäys on Elisa Karvosen taltioima.

Pipana käyttäytyi koko kilpailun ajan melko kiltisti lukuunottamatta pientä pörinää verryttelyssä, joka aiheutti meille pieniä tilankäyttöongelmia. Ylipäätään ohjaustehostin oli lapsihevosen kanssa vähän hukassa, mutta onneksi ylimääräinen vauhti kohdistui tällä kertaa hyvin yksiselitteisesti esteitä kohti, ja hypyt olivat myös hyviä ja tarkkoja, eivätkä yleensä edes kovinkaan ilmavia. Hannun tekemä duuni näkyy kyllä tosi hyvin, vaikkei hevonen siellä pitkään ehtinyt ollakaan. Lähinnä se, että uskallan liikkua sen kanssa ja ratsastaa sitä esteiden välillä, ja luotan tekeväni asiat silloin oikein. Pipana hyppäsi siis 80 ja 90 cm luokat molemmat nollilla, vaikka 90cm uusinnassa ohjaustehostimen puuttuminen meinasi aiheuttaa esteeseen törmäyksen… Mutta nollat molemmista, ja 80cm luokasta herra sai myös ruusukkeen kolmannesta sijastaan.

Tämä viikko tuupataan siis enemmän koulua ja koitetaan parantaa tuota ohjattavuutta sen verran, kuin tässä ajassa mahdollista on. Mitään suurempia kuolainvaihtoja tms. on turha tällä aikataululla suunnitella, kun herra kuitenkin muutoin toimii radalla ihan mukavasti.

Helmi hyppeli 110 ja 120 cm luokat, joista ensimmäisessä pikkuhevosella oli hyvin “tekevä” asenne, ja paikat tulivat alkuradasta hyvinkin pitkälti neidin omasta kovalevystä, mutta loppua kohti löytyi enemmän yhteistä säveltä tekemiseen. 120cm rata hypättiin samalla radalla, koska meitä ei ollut kuin kaksi ratsastajaa. Tässäkin Helmi hyppäsi nollan, ja autteli paljon vaikka aika ajoin oli ponnistuspaikat vähän liki. On kyllä mukavaa, kun se nyt suorittaa ihan yhtä varmasti tuota 120 tasoa kuin kymppiäkin.

Omien hevosten lisäksi mukana oli myös Ryökäleen hevoset Alica ja Lande, jotka molemmat hyppäsivät myös hienosti ja saivat rusetit!

Ensi sunnuntaina mennäänkin sitten nokka kohti Lappeenrantaa, jossa ratkotaan Kaakkois-Suomen alueen aluemestaruudet. Itse kilpailen nuorten hevosten mestaruutta kera Pipanan ja suomenhevoslapsi Sherpan, sekä seniorimestaruutta Helmin kanssa. Kuusi starttia siis luvassa jälleen, ei sillä että haluaisin yhtään helpottaa näitä kisapäiviä! Mutta kiva fiilis lähteä katsomaan miten nuoret selviytyvät muualla ringissä, sekä tsemppaamaan valmennettavia lapsi- ja junioriratsastajien luokissa!

Elämä tänään

Koulu alkoi lähes kaksi viikkoa takaperin, sitä ennen päässä on pyörinyt vain nelijalkaisia eläimiä ja niiden omistajaihmisiä. Tämä normaaliin elämään palaaminen tietää enemmän kiirettä, enemmän aikataulutusta, mutta tuli todellakin tarpeeseen. On mukavaa tuulettaa välillä päätään psykofyysisen fysioterapian parissa, ja päästä tätä vastoin illalla taas “oman lajin” pariin auttamaan pikkuhevosia ja pikkuratsastajia urallaan eteenpäin.

img_1719

Mutta seuraavaksi vähän siitä mitä miun “harrastukselle” eli Pipana-hevoselle kuuluu. Sen kanssa ollaan nyt fiksailtu satuloita, ja saatu sillä ihan huikeasti järkeä meidän treenaamiseen. Tällä hetkellä parhaat tulokset näkyvät sileäntyöskentelyssä, johon vauhtia kävimme hakemassa myös Håkan Wahlmanin valmennuksesta Kotkasta.

img_1448

Ensimmäisen päivän aikana tehtiin paljolti töitä oman asentoni ja hevosen liikkumisen kanssa, ja opimme jo tässä vaiheessa molemmat paljon hyviä juttuja. Oli myös kiva huomata, miten pikkuhevonen esiintyi ollessaan vieraassa paikassa, ja totteli oikein mainiosti koko tunnin ajan. Seuraavana päivänä tehtiin sitten muutamia erilaisia “kotitehtäviä”, joita ollaan nyt sitten työstetty ja saatu ratsastettavuutta parannettua jo oikein paljon!

img_2694

Ylipäätään olen tullut Pipanan kanssa siihen tulokseen, etten voi pitää sen kanssa kiirettä ja luoda sille liikaa tulostavoitteita ennen kuin se on fyysisesti ja henkisesti valmis suorittamaan. Olenkin suunnitellut nyt kiertäväni juuri valmennusten ja pikkukisojen merkeissä vieraita paikkoja, jotta se vain tottuisi reissaamaan ja käyttäytymään uusissa paikoissa vielä rutiininomaisemmin. Se kun ei opi kylillä toimimaan muuten kuin siellä käymällä. Oli tulokset sitten mitä tahansa, on tärkeää että nuorukainen saa ottaa kokemusta rauhassa ja helpoilla tehtävillä, jotta siitä saisi rakennettua järkevän ja rennon kisapelin, joka kulkee rauhassa ja on käsiteltävissä kilpailupaikalla.

Sitten seuraavaan aiheeseen, eli niihin “töihin”. Helmikin siirtyi tähän kategoriaan nyt, kun se on myynnissä. Nyt sen kanssa on löytynyt mukavaa rentoutta jälleen kisaradoille, ja alan olla jo aika hyvin kärryillä siitä, miten siitä saa sitä parhainta fiilistä ja suorittamista irti. Siinäkin mieleen tuntuu hyvältä myydä sitä nyt, kun se toimii ja on helppo neuvoa myös uutta omistajaa sen kanssa toimimaan. Koska tuo hevonen, mikä muunmuassa ylemmällä radalla näkyy, on arvokas. Juuri tuollaisia estehevosten tulisi olla, vaikka tilanteet olisi välillä aika kauheitakin, se ei edes mieti etteikö se johonkin tehtävään pystyisi. Se on kyllä kultainen pikkutamma, vähän harmittaa kyllä siitä luopua, vaikkei se oma ole koskaan ollutkaan.

http://www.ratsut.fi/ilmoitukset/ad/19-esteratsastus/14708-10-vuotias-estetamma.html

sherpa7Kuva: Suvi Laitinen

Ja töistä on kyllä pakko mainita myös huikea suomenhevoslapsi Sherpa, joka kävi viime viikonloppuna Ypäjällä esiintymässä laatuarvostelussa, jonka estekokeen esitin sunnuntaina. Yritteliäs poika sai keskiarvoksi 7 ja tämä oikeutti sijaan 14/42 :)

Terapiaviikko

Ensinnä voisin pahoitella pienoista somehiljaisuutta, jolle tosin löytyy ihan pätevä selitys. Olen ollut aivan hullunmyllyssä omien ajatusten kanssa kaikkien kisojen mentyä nyt hetken aikaa vähän penkin alle, vaikka osa tuloksista onkin ollut ihan kelvollisia. Viime viikolla päädyin laskemaan vähän omia tulostavoitteita, sillä epäilen niiden aiheuttaneen radalla taas turhaa yliratsastamista, mistä seuraa vaan passailua ja nyppimistä, mikä johtaa väistämättä huonoihin suorituksiin. Tämä epäilys heräsi, kun ratsastin Salossa hätäisen uusinnan kahdella puomilla, ja kyseessä oli kuitenkin 105cm luokka. Sanoisinko, että se kuuluu niihin luokkiin joissa ei pitäisi kilpailla reikä päässä voitosta ja tehdä sen takia typeriä virheitä.

Helmi Hannun valmennuksessa tyytyväisenä vähän isompaakin rataa ylittämässä. 

Sanotaanko vaikka tiivistetysti, että kävin kahdella valmentajalla viime viikolla, joista molemmat käskivät vaan ratsastaa rohkeammin eteenpäin ja lakata turhanpäiväinen passailu. Jostain syystä olen muuttanut omaa ratsastustani melko paljon juuri tällaiseen pikkusievään sipistelyyn ja vähän alkanut ratsastaa pakki päällä. Toinen hyvä idea minkä olen saanut, on se että nostan kättä liian ylös. Kummastakaan näistä en osaa suoralta kädeltä sanoa, että mistä ne ovat peräisin, mutta kyllä nämä hevoset onneksi kertovat että joku on muuttunut.

IMG_2059

r. Koivuahon Vänni (noorra.kuvat.fi)

Itse menen helposti sellaiseen tilaan missä alan peilaamaan itseäni ja ratsastustaitoani samalla hetkellä tekemiini tuloksiin, vaikka tottapuhuen niillä ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Tässäkin tapauksessa piti nähdä se, että joku muutos on tapahtunut, eikä suinkaan sitä, että olisin aina ollut todella huono ratsastaja. Kun tähän muutokseen pääsi käsiksi, otti vähän pakkia luokkakorkeuksissa, ja pyrki vaan ratsastamaan radalla kuten tarve vaatii, oli muunmuassa Pieksämäen kisojen radat ihan hyviä. Osalla hevosista tuli jotain puomeja, mutta tällä kertaa en tehnyt virheitä lähtökohtaisesti yliratsastamalla, vaan pyrin ratkaisemaan asiat radalla parhaaksi näkemälläni tavalla. Toinen hevonen vaatii rauhaa, toinen vähän rohkeutta. Ja siitähän tässä ratsastamisessa loppupelissä on kyse, ongelmanratkaisusta, myös kisatilanteissa.

IMG_2859

t. Badira (noorra.kuvat.fi)

13718034_10208314172029490_454195640_o

Helmin Pieksämäen kisailut peruuntuivat tämän takia. Nyt kuitenkin ollaan jo kunnossa ja torstaina startataan Joensuun pikku iltakisoissa.

Oppilaan ollessa aika kipeä Pieksämäen kilpailuissa pääsin extempore radoille vielä Badiran kanssa, joka toimi minulle aivan huikeana terapiaratsuna ollen itse kuuliaisuus molempien ratojen aikana. Kympissä tehtiin ihan mukava nollarata aika rauhassa, sillä seuraava luokka oli neitokaisen ensimmäinen 120cm luokka, jossa se reippaili hienosti yhdellä puomilla maaliin. Oli jotenkin aivan ihana kun osasi itsekin taas keskittyä ja ratsastaa rauhassa ja itsevarmasti koko radan. Ja heppa sen kun meni minne pyydettiin. Vähän vaikeampien kisakokemusten jälkeen Badiran kaltaiset junnuhevoset on mitä parhainta terapiaa <3

Täytyy siis jälleen palauttaa mieleen se, mitä tässä lajissa tavoittelee. Omalla kohdallani se on ehdottomasti parempi ratsastustaito, joka voi tuoda mukanaan myös hyviä tuloksia. Se, että voi viedä hevosia kapasiteetin rajoille, tehdä niillä hyviä suorituksia, saada ne luottamaan itseensä. Näiden luokkien voittaminen, missä nyt itse kilpailen ei saisi koskaan mennä tämän tavoitteen tielle. Nyt vaan sitten hyvällä tsempillä tekemään parastaan ja toteamaan, että sen on riitettävä eikä muuhun edes pysty!

Reissuraportti

wp-1467869487718.jpg

Nyt, kun kamat on purettu, taas pakattu ja matkan määränpää jälleen tavallista kauempana (vaikkakin kotimaassa) on hyvä päivitellä edelliset matkakuulumiset pois. Viime viikko meni huikeissa maisemissa Ruotsin eteläosissa, missä omat suoritukset jäivät hieman vaisuiksi, mutta sitäkin hienompi lomareissu tästä minulle kuoriutui!

192P3553_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

192P3556_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

Aloitetaanpa vaikka näistä suorituksista, jotka alkoivat kouluratsastuksella. Kouluosuus ei ollut kovinkaan vaativa tempuiltaan ensimmäisellä kierroksella, mutta omat haasteensa antoivat ryhmäratsastusohjelma, sekä jatkopaikasta kilpaileminen muiden saman hevosen ratsastajien kanssa. Itse sain alleni aivan mielettömän kivan ja hienon kouluhevosruunan, jonka kanssa istuminen ja ohjailu aiheuttivat omat haasteensa, sillä näin hienoja kouluratsuja ei ole tullut ehkä koskaan ratsastettua. Nyt edellisellä viikolla oivalletuista opeista oli hyötyä, vaikka urheiluksi meni kuitenkin. Selviydyttiin kuitenkin ihan kohtalaisesti, vaikka alkuun vähän arkailin keskiaskellajien esittämisessä, ja siitä huolimatta loppuporukka ryhmästä jäi aika paljon taakse. Aiemmin kukaan meistä ei ollut ryhmäohjelmaa ratsastanut joten siinä mieleen mielenkiintoinen kokemus tämäkin.

192P3605_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

Tuloksissa olin loppupelissä vajaan kaksi prosenttia taitavan japanilaisratsastajan takana, joka muuten loppupeleissä sai kolme mitalia näistä kilpailuista. Eli enpä tuota huonommalleni hävinnyt, vaikka tokihan se harmitti ettei toiselle kierrokselle asiaa ollut. Hyvä suoritus kuitenkin (tulos 68,68%), ja paljosta ei jäänyt jatkopaikka kiinni.

192P8829_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

192P8845_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

Esteillä sen sijaan hevoseni ei ollut erityisen sykähdyttävä, mutta ihan tasainen ja varma peli kuitenkin. Herättelin toiveita ensimmäisen ratsastajan tehdessä sillä kaksi kieltoa ja kolme puomia (vasta kolmannesta kiellosta hylättiin näissä karkeloissa), ja toivoin pystyväni parantamaan hankalasti etenevällä hevosella huomattavasti. No, niin pystyinkin, mutta valitettavasti minua ennen mennyt puolalaisratsastaja kykeni tekemään vielä paremman suorituksen tyyliarvosteluluokassa. Itse otin yhden alas, mistä johtui -1 piste tyyliarvostelussa, mutta ilman puomiakin olisin ollut puoli pistettä kilpailijani takana. Tasohan oli kilpailussa kyllä kova, siitä ei pääse mihinkään. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että hevosen omistajat tykkäsivät tekemästäni radasta paljon, antoivat kommenttia siitä, kuinka hevonen “tykkää minusta”, ja olivat ylipäätään tyytyväisiä siihen, kuinka heidän hevostaan kohtelin. Siitä jäi siis hyvä mieli, vaikka jatkopaikka tästäkin lajista jäi saamatta!

192P8836_DxO_11

Photography by David Svensson / MXM © 2016

Kokonaistuloksissa olin molemmissa lajeissa 30. sijan paikkeilla (/54) ja loppusijoitus overallissa oli 33. Tämä oli mielestäni tuohon porukkaan ihan oikeutettu, sillä muut ratsastajat olivat tosi taitavia. Hassua sinänsä, miten nyt Joensuun kilpailujen kohelluksen jälkeen, sekä tämän odotusten alittamisen jäljiltä olen saanut vain motivaatiota treenata yhä enemmän, jotta kehittyisin tässä lajissa vielä paremmaksi. Koska siitähän tässä on kyse, oman keskeneräisyytensä hyväksymisestä, ja työn tekemisestä sen eteen, jotta tulee valmiimmaksi. Nyt täytyy vaan reippaammin jaksaa ottaa  apua vastaan, ja pakata hevoset useammin traileriin myös valmennusreissuja varten.

wp-1467869477784.jpg

Grand Hotelin ruokailusali, jossa Gala Dinner pidettiin

wp-1467869471655.jpg

Muotitalo Pukista löytynyt mekko, joka oli kyllä nappiosuma tämän illallisen pukeutumiseen!

wp-1467869462831.jpg

Grand Hotelin parvekkeen maisemia

wp-1467869449881.jpg

Aukio Flyingessä, jossa valtava tammi ja vanhoja laukkahevosten hautoja

wp-1467869436340.jpg

Ja vielä halli, jossa semifinaali ja finaali hypättiin

Nyt sitten tällä innolla kohti Salo Riders Trophya lomailemaan Helmin kanssa, ja sen jälkeen jatketaan sitten oman treenin parissa sekä hevosten kanssa, että ilman.

Kiitos kaikille huikeasta reissusta, esityisesti Ninalle (joka pidit huolen ettemme hukkaa itseämme), Sonjalle ja Tuulille (jolle huikeasti onnea MM-kullasta esteillä!). Kiitokset myös matkassa mukana olleet yhteistyökumppanit Muotitalo Puki, NoShout ja tietysti Gym42, joka pitää minut kunnossa ympäri vuoden!

Getting ready !

Vähän teille päivitystä tästä viikosta, jonka olen käyttänyt huomiseen lähtöön valmistautumiseen eri tavoin. Lähinnä olen pyrkinyt ratsastamaan hyvin ja paljon, sekä valmistellut tavarat ja itseni reissuun lähtöön. Huomenna kello 7:15 astun bussiin, ja aloitan yhden jännittävimmistä matkoista joita olen tehnyt. Lähinnä siksi, että en tiedä paljoakaan siitä, mitä perillä on luvassa, enkä näinollen osaa luoda kummoisia odotuksia koko reissusta, saati itse kilpailusta. Parasta mennään antamaan, sitten saa nähdä mihin se riittää!

Tällä viikolla ehdin vielä valmentautua molemmissa lajeissa, esteillä Joensuussa Hannun silmien alla, ja koulupuolella kotitallilla Sarin tunnilla. Esteitä treenailtiin Helmin kanssa, ja kouluvalmennuksessa mukana oli meillä tunneilla juokseva Ressu. Koulutunnilla tuli jopa sellainen olo, että tuossa lajissahan on aika paljonkin hauskaa kun on alla sellainen hevonen, jolla niitä temppuja voi harjoitella! Ja jotain alan pikkuhiljaa oivaltaa jo tuosta istumisestakin, vaikka se vielä haasteita paljon aiheuttaakin. Esteillä testailin lähinnä kuinka Helmi voi, ja vieläkö sitä järkyttää kotoa poistuminen, mutta nyt prinsessan mieli oli jo palautunut järkytyksestä, ja valmennus sujui ihan mutkitta.

wp-1466883526212.jpg wp-1466883530474.jpg wp-1466883534229.jpg

Loppuviikosta ehdin päästä harjoittelemaan vähän isompaa rataa myös Landella, kun kävin Ratsastuskoulu Ryökäleellä valmentamassa. On kyllä aivan mielettömän hienoa, kun on ratsastettavana noin hienoja hevosia, ei voi kuin kiittää ja kumartaa ja tehdä työnsä parhaansa mukaan hyvin!

mekko - 1

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla kamat pakattu, ja huomenna alkaa melkoinen matkanteko maa- ja meriteitse. Matkaa varten hankin tänään rinkan, ja toinen olennainen hankintalistalle ilmestynyt asia oli iltapuku, jota kaipasin kilpailujen lomassa järjestettävää Gala Dinneriä varten. Onneksi löytyi ihan kotikaupungista Savonlinnasta, Muotitalo Pukista, aivan ihana mekko, joka lienee käytännöllinen myös vähän kevyemmissäkin juhlissa ihanan kepeän värinsä vuoksi.

Huomisesta alkaen siis blogin puolella ajan riittäessä, muutoin pidän teidät kärryillä Snapchatin ja Facebookin puolella!

Penkin alle, suurilta osin

KisatSLN-02909

Viime viikonlopusta vähän asiaa, radikaalit tulokset vaativat osiltaan radikaaleja ratkaisuja, vaan osiltaan lähinnä myös ylianalysoinnin lopettamista ja unohtamista. Otetaan siis huonot uutiset ensin, ja aloitetaan Joensuun kolmostason kilpailuista, joissa minä onneton siis:

  1. Tipuin kaksi kertaa.
  2. Pääsin yhden radan maaliin (neljästä).

Voin kertoa, ei ole ikinä tullut tehtyä noin onnettoman huonosti mennyttä kisareissua. Enkä tiedä edes mikä oikeastaan oli eniten vialla, kaikki meni vaan ihan päin honkia. Helmin kanssa elämä oli pelkkää kaaosta, ja sille syitä on nyt sitten etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta loppupelissä tulema taitaa olla se, että boosterin (uusi kokeilu, ei ehkä paras ajatus) ja kylmän kelin yhdistelmä aiheutti meille verryttelyssä sekasorron, jonka jälkeen molempien psyyke järkkyi, eikä loppua sille herkän tamman kanssa ihan heti löytynyt.


KisatSLN-02914

Homma meni siis niin, että ensimmäisen pystylle tehdyn verkkahypyn jälkeen Helmi linkaisi minut hiekkaan, jota se ei ole ennen onnistunut tekemään. Eikä oikeastaan edes ehdottanut, siksi vähän yllätyinkin. Rykäisin samalla hevoselta suitset päästä, ja martingaali hajosi sitten hevosen juostessa. Saatuani tamman kiinni ehdin ottaa jotakuinkin yhden tai kaksi hyppyä ennen radalle menoa, joka oli 120cm aikaluokka, johon lähdin selvästikin liian sähäkästi noin kaoottisen tilanteen jälkeen. Juostiin yhdestä esteestä ihan keskittymisen puutteesta ohi, sitten otin yhden puomin ja unohdin radan, jonka jälkeen päätin sitten keskeyttää. Seuraavan päivän 110 luokan verryttely sujui jo normaalisti, mutta radalla säädöt oli edelleen ihan hukassa, eikä mitään yhteistä säveltä oikein löytynyt, tuloksena yksi ohimeno, kaksi puomia ja kaksi aikavirhettä. Eli aika karmeaa.

KisatSLN-02675

Pipanasta sen verran, että se oli kisapaikalla yllättäen aika itsevarma ja vähän kuriton, ja minulta oli siihenkin kaikki hallintalaitteet ihan hukassa. Se nyt vaan yksinkertaisesti hyppäsi ne esteet mitä halusi, ja ei hypännyt niitä mitä ei halunnut. Viimeisellä sitten putosin jo hiekkaan sunnuntaina, ja tästä viisastuneena päätin, että se saa mennä Joensuuhun Hannulle ratsastettavaksi joksikin aikaa. Se vaan on niin iso ja kovaluontoinen hevonen, joka vielä menee minulle aina niin tunteisiin tempauksissaan, kun se on oma ja omatekemä. Täytyy vaan molempien vähän päästä katsomaan asioita tietyltä etäisyydeltä, että päästään asioissa eteenpäin. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on ensimmäinen nuori jota tässä mittakaavassa teen, eikä ehkä ihan helpoin tapaus. Ja että olen itsekin vielä ihan nuori ja vihreä, vaikka yritys tehdä asiat paremmin on kova.

KisatSLN-02780

Pipanalla alkaakin heinäkuun alkupuolella koulutus Joensuun puolella, itse odotan jo innolla, herra hevosesta en osaa sanoa.

IMG_1365

Mutta ei sentään vaivuta masennukseen, perjantaina Suonenjoella järjestetyissä ykkösissä Hannan hevoset kulkivat hienosti, ja Vänni hyppäsi aika tasaisen 90 radan yhdellä helpolla puomilla, ja Landen kanssa meidän eka 120 meni tuplanollilla ja luokkavoitto kotiin. Sen kanssa säädöt osuvat koko ajan vaan enemmän kohdilleen, vaikka muiden kanssa ei sujuisikaan. Ratsastuskoulu Ryökäleen kanssa yhteistyö on sujunut nyt kyllä todella kivasti, ja toivottavasti jatkoa sille seuraa vielä pitkään :)

wp-1466624450584.png

Tällä viikolla kasvatellaan sitten itseluottamusta kohti opiskelijoiden MM-kilpailua, jonne matka starttaa sunnuntaina! Tästä lisää vielä ennen viikonloppua, ja itse matkalta pysytte varmasti parhaiten kärryillä Snapchatin puolella, jonne luvassa on varmastikin kohtalaisen paljon video- ja kuvamateriaalia. Päivittelen myös facebookiin aktiivisesti, ja saa nähdä jäisikö aikaa kirjoittaa ihan blogiinkin kesken reissun. Jos ei, niin sitten blogin puolelle palataan hieman kattavammalla kisapostauksella reissun jälkeen.

Postauksen kuvat viimeistä lukuunottamatta ovat Tomi Rautsialan käsialaa. Landen kuvan nappasi äitini Kitta :)