Elämä tänään

Koulu alkoi lähes kaksi viikkoa takaperin, sitä ennen päässä on pyörinyt vain nelijalkaisia eläimiä ja niiden omistajaihmisiä. Tämä normaaliin elämään palaaminen tietää enemmän kiirettä, enemmän aikataulutusta, mutta tuli todellakin tarpeeseen. On mukavaa tuulettaa välillä päätään psykofyysisen fysioterapian parissa, ja päästä tätä vastoin illalla taas “oman lajin” pariin auttamaan pikkuhevosia ja pikkuratsastajia urallaan eteenpäin.

img_1719

Mutta seuraavaksi vähän siitä mitä miun “harrastukselle” eli Pipana-hevoselle kuuluu. Sen kanssa ollaan nyt fiksailtu satuloita, ja saatu sillä ihan huikeasti järkeä meidän treenaamiseen. Tällä hetkellä parhaat tulokset näkyvät sileäntyöskentelyssä, johon vauhtia kävimme hakemassa myös Håkan Wahlmanin valmennuksesta Kotkasta.

img_1448

Ensimmäisen päivän aikana tehtiin paljolti töitä oman asentoni ja hevosen liikkumisen kanssa, ja opimme jo tässä vaiheessa molemmat paljon hyviä juttuja. Oli myös kiva huomata, miten pikkuhevonen esiintyi ollessaan vieraassa paikassa, ja totteli oikein mainiosti koko tunnin ajan. Seuraavana päivänä tehtiin sitten muutamia erilaisia “kotitehtäviä”, joita ollaan nyt sitten työstetty ja saatu ratsastettavuutta parannettua jo oikein paljon!

img_2694

Ylipäätään olen tullut Pipanan kanssa siihen tulokseen, etten voi pitää sen kanssa kiirettä ja luoda sille liikaa tulostavoitteita ennen kuin se on fyysisesti ja henkisesti valmis suorittamaan. Olenkin suunnitellut nyt kiertäväni juuri valmennusten ja pikkukisojen merkeissä vieraita paikkoja, jotta se vain tottuisi reissaamaan ja käyttäytymään uusissa paikoissa vielä rutiininomaisemmin. Se kun ei opi kylillä toimimaan muuten kuin siellä käymällä. Oli tulokset sitten mitä tahansa, on tärkeää että nuorukainen saa ottaa kokemusta rauhassa ja helpoilla tehtävillä, jotta siitä saisi rakennettua järkevän ja rennon kisapelin, joka kulkee rauhassa ja on käsiteltävissä kilpailupaikalla.

Sitten seuraavaan aiheeseen, eli niihin “töihin”. Helmikin siirtyi tähän kategoriaan nyt, kun se on myynnissä. Nyt sen kanssa on löytynyt mukavaa rentoutta jälleen kisaradoille, ja alan olla jo aika hyvin kärryillä siitä, miten siitä saa sitä parhainta fiilistä ja suorittamista irti. Siinäkin mieleen tuntuu hyvältä myydä sitä nyt, kun se toimii ja on helppo neuvoa myös uutta omistajaa sen kanssa toimimaan. Koska tuo hevonen, mikä muunmuassa ylemmällä radalla näkyy, on arvokas. Juuri tuollaisia estehevosten tulisi olla, vaikka tilanteet olisi välillä aika kauheitakin, se ei edes mieti etteikö se johonkin tehtävään pystyisi. Se on kyllä kultainen pikkutamma, vähän harmittaa kyllä siitä luopua, vaikkei se oma ole koskaan ollutkaan.

http://www.ratsut.fi/ilmoitukset/ad/19-esteratsastus/14708-10-vuotias-estetamma.html

sherpa7Kuva: Suvi Laitinen

Ja töistä on kyllä pakko mainita myös huikea suomenhevoslapsi Sherpa, joka kävi viime viikonloppuna Ypäjällä esiintymässä laatuarvostelussa, jonka estekokeen esitin sunnuntaina. Yritteliäs poika sai keskiarvoksi 7 ja tämä oikeutti sijaan 14/42 :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *